Koska tavallisin piensijoituksen muoto on rahasto, näiden kanssa kannattaa olla tarkkana. Itse muuten ostin viime vuodet sokkona kivannimisiä rahastoja mitä pankkini nyt tarjosi, ihan kohtalaisin tuloksin.
Pidän vertauksista ja yksinkertaistuksista. Tässä nuo kolme eriteltynä.
Aktiivisissa sijoitusrahastoissa luodaan rahasto ja sille säännöt. Säännöissä voidaan määritellä esimerkiksi että sijoittaa amerikkalaisin yrityksiin, tai lääketeollisuuteen jne. Sijoittajien rahat kerätään yhteen. Sen jälkeen palkataan muutama kovapalkkainen rahoitusalan ammattilainen. He sitten tutustuvat talouden maailmaan, miettivät mitä sääntäjen puitteissa ostettaisiin ja milloin, ja mitä myytäisiin ja milloin.
Näiden pukumiesten palkka ja tietty muutkin rahaston kulut maksetaan hallintomaksuilla, jotka ovat useimmiten 1-2 % verran sijoitetusta summasta vuodessa. Eli jos satasen rahaston arvo pysyy vuoden ennallaan, siitä verotetaan sen verran, että vuoden kuluttua jäljellä on 98 tai 99 euroa.
Passiivisissa sijoitusrahastoissa palkataan enää yksi pukumies, ja hänkin luultavasti hallinnoi useita rahastoja vahvasti tietokoneen avustavana. Passiivinen sijoitusrahasto seuraa jotain indeksiä. Ideana voi olla omistaa vaikkapa Yhdysvaltain sataa suurinta yritystä tietyssä suhteessa. Harkintaa ei enää käytetä, vaan seurataan indeksiä. Kulut ovat jossain 0,4 ja 0,8 välillä.
ETF on passiivinen sijoitusrahaston osakemuodossa. Logiikka on sama, ETF kiinnitetään johonkin (öljy-yhtiöt, 500 suurinta amerikkalaista yritystä jne.). Mutta tällä kertaa kauppaa käydään pörssissä välitysmaksuineen. Hallintakulut ovat rahastoja pienemmät, mutta osto- ja myyntikulut estävät pienet hankinnat (mahdollistaen tosin myynnin ja rahojen irroittamisen hetkessä). ETF on siis sen omistamien osakkeiden yhteenlasketun arvoinen, eli täysin avoin ja reaaliaikainen. Kulut ovat useimmiten jossain 0,2 ja 0,8 % välillä.
Tilastollisesti indeksirahastot voittavat sijoitusrahastot. Aktiivinen sijoitusrahasto mahdollistaa suuren voiton, mutta myös suuren tappion. Etukäteen on hankala tietää mikä rahasto tuottaa ja mikä ei.
Passiivisten sijoitusrahastojen etu on noin prosenttia alemmat hallinnointimaksut, joten niiden aktiivisten pukumiesten tulisi vuosi toisensa jälkeen olla merkittävästi keskimääräistä parempia sijoittamaan. Kukaan ei voita todennäköisyyttä aina…
ETF:fien maailmaan en ole vielä astunut. Lähellä se jo oli, mutta sitten Handelsbanken toi Suomeen aiempaa enemmän ja halvempia indeksirahastoja. Päädyin pitäytymään niissä.
ETF:fät ovat mainioita välineitä jos rahaa on enemmän ja halua hajauttaa. Jos olisi ylimääräistä rahaa, ostaisin saman tien esimerkiksi ns. REIT ETF:fiä, esimerkiksi yksi Vanguardin houkutteleva ETF pitää sisällään yli sadan amerikkalaisen kiinteistöalan yhtiön osakkeita. ETF:fät ovat parhaimmillaan kun haluaa hajoittaa, mutta johonkin tiettyyn alaan.
Se miksi en sijoita ovat osto- ja myyntikulut. Rahastoista voi nostaa myös pieniä summia jos haluaa kohdentaa säästöjä eri tavalla. ETF:fissä myyntikulut ovat sen verran suuria, että ne eivät toimi “varallisuuden hallinnointina.”
Omat vinkkini aloittelijalle:
- Tarkkaile hallinnointikuluja. Luultavasti isoimman hyödyn voi saada valitsemalla samantyyppisistä rahastoista sen, jonka hallinnointi on halvinta.
- Aktiiviset rahastot ovat hyviä silloin kun sijoitusstrategia poikkeaa tavanomaisesta. Jos rahasto sijoittaa vaikka isoihin amerikkalaisiin yrityksiin, niin ei siitä paljoa kannata maksaa. Lopputulema on noin sama kuin monta kertaa halvemmalla indeksirahastolla, joka sijoittaa noin samoihin yhtiöihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti