UA-52254593-1

25.9.2016

Nordean (sijoitus)asiakkaaksi, osa 2: miten muuttuu tapani ostaa osakkeita?

Siirrän sijoitustoimintani Nordeaan. Taustoja avasin jo aiemmin. Nyt mitä se merkitsee sijoittamisharrastukseni kannalta.

Pidän osakkeiden ostamisesta. Se on mukavan konkreettista. Indeksisijoittamisella saavuttaisi luultavasti (vähintään) saman lopputuloksen, helpommalla. Mutta se ei olisi niin kivaa. Yksi pääsyistä operaatiooni on päästä ostoksille usein.

Käytönnössä ryhdyn ostamaan osakkeita läheltä minimitason, eli päälle 150 euron toimeksiannolla. Ja ostan niitä usein, tippuvaan kurssiin.

Taustalla on myös teoria. Lähestulkoon kaikki parhaimmat ostokseni olen tehnyt kun yrityksen (jonka olen todennut sellaiseksi että sitä olen jo kerran hankkinut) kurssi on tippunut, ja olen ostanut sitä halvempaan hintaan. Eli olen saanut yhtä hyvää aiempaa halvemmalla.

Suuri suunnitelmani on naputella järjestelmään kymmenittäin yksittäisiä, pieniä toimeksiantoja. Sitten vaan ryhdyn odottelemaan että milloin osuu ostoksen paikka kohdalle. Jos ostan ensimmäisen erän hintaan 100 euroa, niin sitten lisäostoja vaikkapa 2 % kurssilaskun välein. Eli 98, 96, 94 eurolla jne.

Käytännössä pyrin siis ostamaan pääosin osakkeita joiden arvo laskee, enkä niitä, joiden arvo nousee. Näin keskiostohintani on laskee uusien ostosten myötä. Jos hinta vielä tippuu, ostan lisää. Jos nousee, olen pian plussalla. Jos pysyy ennallaan, olen hieman miinuksella.

Tässä viime vuosina on oppinut että osakkeiden hinnat ailahtelevat kovin. Brexit tuli (ja meni?), Yhdysvaltain potentiaalinen presidentti spekuloi Naton purkamisella ja ymmärtää Venäjän viime vuosien toimia, Yhdysvaltain keskuspankki nostaa vielä joskus korkoja. On helppo nähdä miten aaltoilua tulee myös jatkossa - ja varmaan maailman tappiin.

Pienempien yksittäisten ostojen seurauksena ei tarvitse myöskään kerryttää rahaa. Jos jää 200 ylimääräistä, voi ostaa heti. Jos tietty löytyy sopivaa ostettavaa. Samoin osingoilla voi ostaa tiiviiseen tahtiin lisää.

Tämä operaatio maksaa minulle suoraan parisensataa, kertaluonteisina osto ja myyntikuluina. Melkoisen määrän saan tehdä pieniä kauppoja että voin laskea olevani omillani. Mutta perusidea tässä onkin antaa itselleni lupa harrastaa, ostella hieman alempaan keskihinnan kuin aiemmin, ja automatisoida ostohetkiä pitkäkestoisilla toimeksiannolla.

Palaan seuraavissa postauksissa siihen, mistä osakkeista luovuin, mitä niistä yritän ostaa takaisin ja mitä muuta tavoittelen. Viime viikkojen operaatioiden seurauksena minulla on suorissa osakeomistuksissa päälle 12 000 euroa, ja sijoitustilillä odottelemassa vaatimattomat 20 000 euroa. Yritän malttaa mieleni, en osta koska rahaa on, vaan koska on hyvä hetki ostaa.

19.9.2016

Voiko sijoitusten arvo painua nollaan?

Suomi ottaa kunnolla köniin jääkiekossa, joten tässä rinnalla seuraa filosofista pohdintaa sijoittamisesta. Kun sijoittamisesta puhutaan, vastuuvapausmielessä mainitaan usein, että “voit menettää sijoittamasi pääoman osin tai kokonaan.”

Pitäähän tämä paikkansa. Yritys voi olla toimialalla joka kuolee alta, tai yritys voi kuolla pois ihan omaa huonouttaan. Ja osakkeenomistaja joko myy omistuksiaan kovasti laskeneisiin hintoihin, tai ottaa riskin että menettää konkurssissa kaiken. Yhden yrityksen tasolla tämä pitää paikkansa.

Entä jos omistukset on sijoitettu hajautetusti? Sama voi tapahtua tietty suuremmassa mittakaavassa vaikkapa kymmenellekin yritykselle, olisi vain pirun huono tuuri. Mutta entä jos salkku on vielä tuotakin laajemmin hajautettu?

Jos otetaan esimerkiksi vaikka omat sijoitukseni viime vuosineljännestarkastelussa. On indeksiin sijoittavia ETF:fiä, eli käytännössä kaiken maailman yrityksiä. Sitten on suoria osakeomistuksia niin suomalaisissa kuin maailmalla toimivissa yrityksissä. Bonuksena vielä omistuksia kiinteistöissä, niin Vanguardin indeksirahaston kautta kuin muutamissa REITeissä.

Mitä se vaatisi että kaikkien näiden omistusten arvo tippuisi nollaan. En keksi kuin pari skenaariota.
  1. Ydinsota tai jokin muu (ihmisenaiheuttama) tilanne jossa yhteiskunnat on lanattu maan tasalle. Ikävää olisi, juu, mutta sen jälkeen ei olisi yrityksillä tai kiinteistöillä arvoa.
  2. Rahan ja omistuksen muoto menee uusiksi. Taustalla on jonkinmoinen maailmanlaajuinen kommunistinen vallankumous, jonka seurauksena sekä raha että omistus laitetaan uusiksi, tai siis pikemminkin niistä luovuttaisiin. Tässäkin tapauksessa omistuksella ei olisi arvoa, jos omistus on “pakkososialisoitu”.
Kieltämättä kummassakin skenaariossa sijoitusten arvo on nollissa. Mutta kysymys kuuluu, mitä muuta voisi tehdä omalla varallisuudella jonka arvo ei katoaisi yllämainituissa tilanteissa? Jos pitää eurot turvallisesti tilillä, niin mistäs konttorista kävisin eurot nostamassa jos tilalla on tuhkaa tai pankit on sosialisoitu? Jos laitan eurot tyynyn alle, kuka niitä ottaa vastaan vaihdon välineenä kummassakaan skenaariossa?

No okei, voisin ostaa kultaa tyynyn alle, tai haulikon mökille ja vetäytyä odottamaan maailmanloppua. Tuota en kuitenkaan kutsuisi vaihtoehtoiseksi sijoitusstategiaksi.

14.9.2016

Puhuin taas treffeillä sijoittamisesta!

Blogiini näyttää syntyvän sivutarina, jossa käyn läpi sitä, voiko treffeillä puhua sijoittamisesta. Jatkotarinan ensimmäiseen ja toiseen osaan pääset edelläolevista linkeistä. Pitäkää kiinni kuvitteellisista hatuistanne, hurjaa analyysiä on tulossa. Treffeillä nimittäin voi puhua sijoittamisesta, jälleen näin pääsi käymään.

Leikitään, että olisin käynyt treffeillä henkilön kanssa, jota kutsuttakoon “uusi tuttavuus numero kolmeksi”. Uusi tuttavuus numero kahden kanssa, muuten pian kaksi kuukautta sitten (aika hurja treffailutahti minulla näemmä on), tuli keskusteltua myös sijoittamisesta.

Tällä kertaa asia tuli esiin ihan itsestään. Uusi tuttavuus numero kolme on töissä jos nyt ei sijoitusalalla, niin sitä sivuavissa työtehtävissä. Oli ihan luontevaa todeta, että sijoittamista minä sitten harrastan. Lisäksi uusi tuttavuus vaikutti lähinnä helpottuneelta että ymmärrän alaa, oli kai tottunut siihen, että rikollisena pidetään, finanssikriisin aiheuttajana ja sellaista.

Vaikka otokseni on pieni, niin tulokset ovat sijoittamisesta keskustelun suhteen lupaavia. Tämä voi tosin liittyä siihen että pidän kovasti älystä ja huumorintajusta. On hyvä juttu jos on paljon intiaaneja kanootissa (tarkennus, en etsi taustoiltaan amerikan alkuperäiskansojen edustajaa, vaikka ei se estekään olisi). Ja jos on hitusen ylimääräistä rahaa ja hahmottaa yhteiskuntaa, niin sijoittaminen on looginen lopputulos. Huumori nyt ei taida erityisemmin liittyä sijoittamiseen, ei suuntaan eikä toiseen.

o o o

Otsikon ulkopuolelta: Myönnettäköön, että hitusen kyllä viehätyin tästä uudesta tuttavuudesta. Valitettavasti vaan minulla on pieni epäilys, että tuo viehättyminen ei ollut yhtä vahvasti molemminsuuntaista.

Toivottavasti ennen niin poikamaisen avoin ja suora, nyttemmin keski-ikäistynyt charmini, ehtii purra niin tehokkaasti, että pian uusi tuttavuus numero kolme tanssahtelee kepeänonnellisesti ympärilläni ja heittelee tielleni ruusun terälehtiä, kun kävelemme ilta-auringon lämmittäessä meren rannalla.

Noh, katsotaan. Jatkoakin on tulossa. Siitä tämän blogin lukijat eivät saa kuulla mitään, koska tämä on blogi sijoittamisesta.

o o o

Vielä toisen kerran otsikon sivusta, kun olen vauhtiin päässyt. Treffailussa, nettituttavuuksissa ja kaikenmoisissa on kyllä oma viehätyksensä. On kivaa olla kiinnostunut, ja on kivaa, kun on kiinnostava.

Mutta minulla on kyllä sellainen fiilis kun on palatessa pitkältä matkalta. Lentokoneen ikkunasta saattoi nähdä komeita maisemia ja öisessä taksissa on ihan kiva katsella syyssadetta, mutta kyllä sitä haluaisi olla jo kotona.

12.9.2016

Nordean (sijoitus)asiakkaaksi

Annoin sitten mielihaluilleni vallan. Mielihaluni ovat tosin aika harmaan maltillisia. Siirryin (myös) Nordean asiakkaaksi.

Nordea on kalastellut piensijoittajia maksimissaan prosentin välityspalkkioita. Ja tämä koskee kaikkia pörssejä mitä sitä kautta saa. Jos sijoittaa tyyliin tonnia kerrallaan ja kotimaisiin osakkeisiin, ei esimerkiksi Suomessa ole eroa kilpailijoihin. Mutta jos sijoittaa 200 euroa kerrallaan, on eroa paljon.

Ja koska minua houkuttaa malli jossa ostan usein ja pienillä summilla, houkutti myös tämä minua. Ei tästä kenties kummoista taloudellista iloa ole, mutta pääsen “harrastamaan” enemmän. Palkinto se itselle on tuokin.

Matkani asiakkuuteen oli työläs. Kävelin kerran konttoriin ja kysyin saako heti tapaamisen. Sai. Minulla oli ihan ylhäällä mikä on varallisuustaso ja mitä haluan. Halusin kaksi vastausta:
  1. mitä muita kuluja tulisi, ja
  2. voiko kulujen muotoutumiseen neuvotella siirtymäajan
Muut kulut tarkoittavat sitä, että mitä maksavat verkkopankkitunnukset jne. Ettei vahingossa maksa vitosta tai kymppiä kuussa ekstraa, luullen saavansa halvemmalla.

Tapaaminen oli aika turhauttava. Oli sekavia asiakkuustasoja, ei voinut neuvotella siirtymisajoista, konsultoi esimiestä pari kertaa (siellä juttelivat avokonttorissa ja vilkuilivat suuntaani). Mitään ei silti voinut sopia.

Lopulta sain uuden ajan. Sitten kaikki olikin helppoa. Jos varat ja lainat rikkovat 30000 euroa ja jokunen muu ehto täyttyy, olen avainasiakas eikä tule juurikaan muita kuluja. Ja puoleksi vuodeksi heti avainasiakkuus, että voi järjestellä asiat.

Tämä riitti, nimet paperiin. Siirrän näinä päivinä Nordnetin arvo-osuustilini Nordeaan, sitä ennen myin kaikki ulkomaiset osakkeet Nordnetissä ja Lynxissä. Näin jälkikäteen katsottuna saatoin olla myyntilaidalla aika hyvään aikaan, viime päivät kurssit ovat matkanneet alaspäin.

Allekirjoittaneen ja Nordnetin* onnellinen kahden vapaan aikuisen suhde kyllä jatkuu edelleen, ETF:fien ja rahastoiden muodossa. Ja kenties myöhemmin taas osakkeidenkin.

Tämä merkitsee muitakin asioita, niistä lisää tulevissa bloggauksissa.

* Merkityt linkit ovat affiliate-linkkejä, joiden klikkaamisesta tämän blogin ylläpitäjälle voidaan maksaa. En kyllä vielä tiedä mitä kaikkea klikkauksen jälkeen pitää tehdä että raha vaihtaisi omistajaa.

2.9.2016

Treffeillä voi puhua sijoittamisesta!

Pikaisesti menneestä. Ero koitti talvella, aika pitkän prosessin jälkeen. On vaikuttanut tietysti elämään monillakin tavoin. Jos joskus kauan sitten spekuloin, että ei sitä varmaan deitti-ilmoitukseen laittaisi harrastuksiin sijoittamista.

Ei hätää, tästä ei ole edelleenkään muotoutumassa blogia jossa keski-ikäinen mies pohtii mennyttä ja tulevaisuutta, saati sitten ihmissuhdeasioita. Alkaa jo itseänikin vähän nukuttaa. Siis ihan konkreettisestikin, kello on jo kymmenen. Mutta lyhyt tarina silti tuosta suunnasta.

Olen tässä viimeisen vajaan puolen vuoden aikana käynyt yksittäisillä treffeillä peräti parin ihan mukavan naisen kanssa. Melkoinen auervaara täällä, hei vaan. Lisäksi jokusen kanssa on tullut viestiteltyä. Eikä oikein sen kummempaa.

Vaan toisen treffiseuran kanssa, toisilla treffeillä, kahvilassa ilta-auringon lämmittäessä, puhuttiin hetki sijoittamisesta! Olin tullut maininneeksi että harrastan vähän sijoittamista, kun asian mainitsemiseen aukesi luonteva tilaisuus. Hänkin sitten mainitsi, että osinkohenkisesti on sijoittanut. Löytyi uusi yhdistävä tekijä, kummastakin on kivaa, että joku muu tekee töitä ja sitten meille maksetaan siitä.

Noh, ei siitä seurannut sen kummempaa. En usko että tuon keskustelun takia. Pikemminkin ehkä kun olen vähän maltillinen, varovainen ja hidas. Monilla saman ikäluokan mutta vastakkaisen sukupuolen edustajilla taas on kova hoppu, pää kuumana mietitään onko toinen juuri minua varten ja miten arjet voisivat sulautua yhteen. Ihan ok on pohtia tuollaisia, mutta tarvitseeko niillä pohdinnoilla aloittaa?

Noh, sellaista sattuu. Olen jo vähän vanhainkotipaikkaa itseleni katsellut, mutta pitää ensin kasvattaa lapset aikuisiksi ja olla vajaat 30 vuotta työelämässä. Sitten voin käydä hampurilaisilla osinkotuloillani, ja yritän kertoa vastentahtoiselle myyjälle elämäntarinaani.